5.3.2017

Siitä on kymmenen vuotta, kaikesta on kymmenen vuotta. Tulin vesistön tykö, mukanani naama. Haluatko tappaa minut, naama? Haluatko että lähden kaduille itsemurhaamaan? Rauhallisesti nyt, naama sanoi, jokaisesta naamasta voi puhjeta kasvot ja jokaisilla kasvoilla välähtää naama.

Tämän hän sanoi ja yritti surmata minut öljynmittaustikulla, tavallinen poika, hänpä sen teki, ja palasi toimeen, reiluun toimeen, missä hän on hyvin menestynyt, onnea vaan sinne hiihtoliitonkin puolelle. Ystäväni yrittivät piilottaa minulta Töölön sairaalan, he seisoivat rivissä puiston laidalla, leveissä mantteleissa, päät hohtaen kuin parkkivalot. Ei se ole haava eikä mustelma sanoi heistä korkein, se on luulelma - tikku on mennyt tästä kuin veden läpi ja sinä olet väistänyt sitä ymmärtämättä mitä teit.

Ei kommentteja: