Kännykkäpuhelin soi, junassa. Kosketusnäyttöistäpä matkapuhelintaan hän ropeloitsi. Älykännykkä, huusi insinöörin näköinen mies, missä helvetissä on älymatkapuhelimeni.

Ei käy suomenkansaa moittiminen, sillä suomenkansa elää viatonta elämää sinänsä.

Isoisä, missä olet -historiallinen romaani. Ja heti perään Poikaseni, täällä olen -kummitusromaani.

Ammattimainen kirjallisuuden tekeminen edellyttää ammattiromaanihenkilöitä.

Pyörittelen asiaa kuinka vainka, mieleeni tulee vain kehno vastakkainasettelu Sterne vs. George Washington

Hänen mieluisin väkivallantekovälineensä oli katuharja

Eräs sovjeetti, kotimaassaan tunnettu ja arvostettu, tahtoo aina luonani käydessään potkukelkkailla, hirveää vauhtia huivi lepattaen jyrkännettä kohti. Sitä vastoin wieniläinen istuu mieluummin vaikka hevosettomassa reessä kuutamossa; joskus otin hänet potkukelkan kyytiin, hän katsoi minua pahastuneena ja voi kun minä häpesin. Kerran tuli yksi amerikkalainenkin kysymään potkukelkkaa, niin kuin kotini olisi jokin yleinen potkukelkkalainaamo, ajoin hänet maantielle, sen pituinen se.

Vuokralla Berliinissä, brittiläisen ydinvoimalaluostarin kastraattiapotti honottaa ovensuussa saataviaan

mitä jätkä meinasin päissään soittaa