Kommunismin vuodenajat pikkukaupungin puistossa

Leppien takana kommunismin rusotus

Ymmärrän enää vain kommunistien puhetta. Kun muut puhuvat, ajattelen väsyneenä mitä hittoa. Ja sanat lentävät pääni ohi kuin syksyn lehdet.

Maalikaupassa ei ollut kommunisminpunaista.

Näillä keleillä olen vielä japanilainen akvarellihahmo, mutta lumen tultua vaipunen huopaukoksi, siis lumisateen ajaksi, mutta sen jälkeisellä kovalla pakkasella olen suota ylittävä hiilipiirros.

ja lauletaan mumisten muutenkin epäselviä lauluja

ja neidot punastuvat kommunisminpunaisiksi

ja lattiat maalataan kommunisminpunaisiksi

Kommunismi ei ole järjestelmä, vaan järjestys, johon luonto meidät pakottaa sitten kun parhaaksi katsoo. No niin lapset, se ilmoittaa jonakin kauniina aamuna, - tänään siirrymme kommunismiin.

Kommunismissa on tämä asia sikäli toisin, että on tosin paljon suoranaista ahdasmielisyyttä ja karkeutta, mutta sen alla ei sitten olekaan muuta pahetta piilossa niin kuin nykyisessä järjestelmässä on tapana.

Kunnon ihminen ilman kommunismia on kuin alaston ihminen vaatteet päällä.

Huutavan ääni korvessa

onko täällä ketään kommunistia