Ruusun tuoksua

Vanhan herran asettelin vällyihin. Ei nyt niinkään. Voiko olla niin, että nuori minä-itse on jo vanha ja hyvästeltävissä? Hiiltynyt kummitus, lahot vaatteet - ja vällyihin asettelija, kaiken järjen mukaan huomattavasti aseteltavaa vanhempi, siinä häärii parhaissa voimissaan? Tämä ei sopine syksyiseksi mietteeksi.

Mutta ahneelle herrasväelle ei kelvannut mikään suhteellinen

Mitä minä jauhan näitä mielikuvitusjuttuja. Enhän minä edes pidä naisista. Enkä miehistä, ihanteeni on eräänlainen rouvamies. Iltapuhteenani kysyn asenteellisesti itseltäni, kynttilän luona, mitä minä tällä kertaa maailmasta väittäisin.

Parturi väläytti veistään ja sanoi: en tietääkseni ole paha ihminen, mutta osaan minä suojautua sellaisilta, jos ei se sitten juuri ole pahuutta.

Olisin kiirehtinyt oikomaan ja täsmentämään, mutta olin siinä vaikeassa asennossa, veitsi kurkulla etten sanoisi.

Hän seisoo illassa kädet roikkuen (kuin valuen), antakaa hänelle mitä tahansa, vaikka kivi tai jolla, hän on ihmeellinen portinvartija ja avain porttiin on mikä tahansa, mutta hänellä ei ole sitä.

Nainen näytti siltä että mielellään nostaisi masentuneen kaivosta, tukasta.

Metsän takana on masto ja sille minä höpöttelen