Työtön puutarhuri A. Kinnu lähti mieltään virkistääkseen keskustaan jaloittelemaan kun kevätkin oli vaivihkaa levahtanut kesäksi. Keskuskadun ja Vasarakadun risteyksessä hän tunsi äkillistä huolta. Kiinnostuneena hän kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin tulosuuntaan: huoli väistyi. Kiinnostuneena hän kääntyi kannoillaan ja tuli uudelleen risteykseen: huoli palasi. Varmistaakseen kokeen tulokset hän kääntyi kannoillaan ja lähti takaisin tulosuuntaan: huoli väistyi. Varmistaakseen lopullisesti kokeen tulokset hän kääntyi kannoillaan ja tuli taas risteykseen: huoli palasi.

Seuraavien tuntien aikana hän lähestyi risteystä eri suunnista, vertasi sitä toisiin risteyksiin ja teki muistiinpanoja. Huolentunteen aiheuttanut alue täsmentyi, se oli noin viisi kertaa kymmenen metrin laajuinen läntti risteyksen koilliskulmassa. Kerättyään hiukan rohkeutta A. Kinnu alkoi kysellä muilta jalankulkijoilta heidän tuntemuksistaan risteyksessä. Useimmat eivät tunteneet mitään, mutta iltaan mennessä A. Kinnu oli saanut koottua seitsemäntoista miestä ja naista käsittävän seurueen. Liikenteen hiljennyttyä päätti seurue, johon A. Kinnu oli nyt sulautunut, siirtyä viereiseen ravintolalaivaan tekemään tarkempaa tuttavuutta.