Onpa hyvä, sanoi maisteri pojalle, että olet nyt kyllästynyt olemaan tähänastinen.

Kartanohippa on vanha ranskalainen leikki, johon tarvitaan kartano. Loppu onkin tavanomaista hippaa. Leikillä on kuitenkin historialliset juurensa kevytmielisellä 1700- vai oliko se 1600- vai 1800-luvulla: isännän poissaollessa hemmotellut aateliskakarat järjestivät kartanossa juhlat. Kun isäntä palasi yöllä, talo oli täynnä remuavia aateliskakaroita. Isäntä tempaisi ruoskan ja ajoi hemmoteltuja aateliskakaroita takaa kartanon toiseen päähän, portaita ylös, taas toiseen päähän, portaita alas ja niin edelleen. Ulos paennut nuoriso ja mahdolliset naapurit seurasivat takaa-ajon etenemistä ikkunoista, kunnes isäntä huomasi sen, otti haulikon ja alkoi ammuskella katsojia.

Lisensiaatilla oli salainen haave: kuljettaa tyttöä kottikärryillä lumipyryssä.

Siinä istui tummanpuoleinen nainen, ja vastapäätä tuo mikä lie lisensiaatti, joka keinui epävarmana puolelta toiselle ja oli muutenkin murheellinen näky, mutta sitten kahvilaan astui yksi blondiini, lisensiaatti vakavoitui ja alkoi puhua Leibnizista, niin varmasti, rauhallisesti ja lämpimästi kuin olisi kävellyt avojaloin valtavaksi laajentuneen sydämensä päällä.