Siinä istui tummanpuoleinen nainen, ja vastapäätä tuo mikä lie lisensiaatti, joka keinui epävarmana puolelta toiselle ja oli muutenkin murheellinen näky, mutta sitten kahvilaan astui yksi blondiini, lisensiaatti vakavoitui ja alkoi puhua Leibnizista, niin varmasti, rauhallisesti ja lämpimästi kuin olisi kävellyt avojaloin valtavaksi laajentuneen sydämensä päällä.