Seuraavaksi tavallisia tarinoita arki-Suomesta.

Laskeutuu portaat ja tulee raskaammaksi, verhotummaksi, vakaammaksi

1. istuu kokassa, katsoo joelle ja kertoo tarinan kissasta ja kiehkurasta
2. hiipii tarhassa ja kuiskii luodakseen ilokseni vastaavan tunnelman
3. seisoo paadella, puhuttelee aurinkoa kuin pulleaa veljeään
4. kävelee tasangolla kuin merkittävä matemaatikko liitutaululla

Polttaa piipullisen
Serkku huutaa

A. ilmoittaa että olen saanut sen mitä en ole hakenut koska olen kotona ja lattiat ovat lämpimät

Polttaa piipullisen
Serkku on vaiti

1. on kerännyt ympärilleen lapsia ja nyt en ymmärrä mitään
2. avaa ikkunan ja sisään lentää öisiä spirallettoja
3. hyppää siskoineen korkeushyppyä
4. nousee laaksosta metsästäjänasussa

Polttaa piipullisen
Serkku huutaa

B. kaataa silmiini avaruutta, muistuttaa taas lämpimistä lattioista mutta vetää taulun pois ja on sivuttain

Polttaa piipullisen
Serkku nukkuu

Laskeutuu portaat ja tulee kepeämmäksi, riisutummaksi, nuoremmaksi

Pulahtaa järveen

Lanka pihan yli ja lammen yli. Vaiteliaita intiaaneja kotikuistilla. Rakennan avokuistin jotta saisin intiaanit, värillisten varjojen rauhaa.

Moni luennoitsija oli ikään kuin pusertunut, ja selvitti vaivalloisesti jotakin ikävää asiaa, kunnes luennon päättyessä rentoutui ja asteli ryhdikkäästi pitkää käytävää, aina näkymättömiin. Katselin hänen peräänsä ja ajattelin, että hän saa voimansa salaisesta tiedosta, jonka hän ilmoittaa luultavasti jossain muualla, öiseen aikaan, valitulle seuralle.

Menin siis nuoruudessani maineikkaaseen yliopistoon oppimaan yhtä ja toista suurmiehistä. Mutta heti ensimmäisellä luennolla opetettiin, että miehet ovat käyneet pieniksi (tässä kohti luennoitsija alkoi piipittää), näin pieniksi (hän näytti sormillaan), että mahtuva vilistämään tuon (ääni palautui mahtavaksi baritooniksi) menneiden aikojen naurettavan karttakaapin alle.

Höristin korviani kuullakseni oppineisuuden kumun, mutta ovet siellä vain narisivat.

Olen tullu kypsään ikään ja on aika vapautua. Ensiksi unohdan kieliopin. Uusi kieli on kuin eetterin pauhu.

Käytännön pilani ovat sellaisia että pukeudutaan antiikkiasuihin, Artemiiksi ja Dionysooksi, kannetaan nukkuva oliivitarhaan ja ties missä hän luulee heräävänsä.

Laiva käyntiin, ulisija niemeen, murisija katokseen. Aurinko hattuun, opetuslapset töihin. Jeesus omiin oloihinsa mietiskelemään.

Kertoi värikkäästi eloisasta kahvilasta ja kenenkään erityisemmin huomaamatta artikuloi oheen huolellisesti oman kävelynsä sen läpi.

Kun ei keksinyt enää yhtäkään tunnistettavaa mutta harvinaista ruokalajia syötäväksi ja kailotettavaksi, hän muuttui kovin itkuiseksi ja kuin kärsimyksen jälkeiseksi, ja sellaisena minä tulin hänet tuntemaan.

Olipa kerran lahjakkuus, jonka mielessä pyöri jatkuvasti pallonpuolikkaita ja muita kuvioita, joita hän ihastuneena tuijotteli, kunnes hän alkoi tutkia kuvioiden muodostumisprosessia tarkemmin, ja silloinpa hän harppasi hetkessä [...] ministeri sanoi [...] laboratoriossa [...] kolmesataa tuhatta dollaria, vai olisiko ollut ruplaa [...] kenties petettynä, mutta vapaana [...] neljäkymmentä täytettyään rappeutui nopeasti ja lohduttomasti [...] kulttuurikriitikko [...] luonto siis pilailee, hän irvaili [...] yläluokkainen yhteyskoe [...] palasi kuin mihinkin perhekuvaan.

Mitä väsyneempi, sen filosofisempi, ja sen mukaista filosofiansakin.

Sen kaupungin nakkikioskiöitä hän kaipasi ja keinokuituista nuoruudentakkiaan, nyt hän oli laaturuokainen, luonnonkuituinen ja onneton.

Liikemiehenä ollessani saatoin, neuvotteluthan käytiin konttorissa, avauttaa seinäntakaisen salin molempien päätyjen pariovet ja juoksuttaa salin läpi tuollaiset neljäkymmentä hevosta. Koko ohilaukan ajan jatkoin puhumista kuin en olisi kuullut mitään. Tämä menettely edisti kauppojani merkittävästi.

Taivas kuinka nopeasti minä muutun, sanoi hammaslääkäri potilaalle, sillä hän oli nyt entinen hammaslääkäri, ja potilaskin oli entinen potilas, siis haamu.

Entdecken, sanovat saksalaiset kun löytävät jotakin, tuosta vain peitto uuden paikan päältä, mutta miten vedät peiton Afrikan päältä? Etköstä vaan itse joudu saman peiton alle. Ja kun palaat sieltä iloksemme, siristelet silmiäsi kylätiellä, ihmettelet mitä oikein tapahtui, me olemme seipäät tanassa vastassa että mikä sinä tällä kertaa luulet olevasi.

Sitten oli tyyppi joka kimitti että talo pitää saada valmiiksi ennen iltaa. Ja kun talo ei valmistunut, hän riiputti päätään nuotiolla ja aamulla aloitti saman kimityksen. Hän katsoi hädissään päiden yli eikä häntäkään kukaan voinut auttaa.

Ankarien laulujen maa: kaikki laulut alkavat syntymästä ja päättyvät kuolemaan. Esimerkiksi mies sai näkönsä takaisin, lähti käymään torilla, palasi kotiin ja heitti henkensä. Jokainen säkeistö alkaa uudestisyntymällä. Ihmiset eivät uskalla lakata laulamasta ja ovat tästä itsekin huvittuneet.

Laiskuuteni johtuu siitä, että on helpompi ihailla Andeja sijoillaan kuin nostaa ne pois päältään, puistella vaatteensa vuoripölystä ja kondorin untuvista ja kömpiä kahden metrin päähän töihin.

Siskokset kertoivat minulle tarinaa jostain varastetusta isotädin huivista, itkien vakuuttavasti mutta ehkä vähän mekaanisesti. Tuli siihen iso meksikolainenkin vaatimaan perunamuussia.

Niin kuin kaikki olivat aavistelleet ja kuiskailleet, ja moneen kertaan mutisseet ja mongertaneet, hän sitten selväsanaisesti lausui ja sointuvasti, kaikkien keskellä, ja aivojen kiteet tulivat näkyviksi.

Mutta ilkeä veljenpoika sanoi: ei hän ole valaistunut, hänellä on mehiläispönttö päässä.

kunnes näkee pelkkää mehiläiskennoa kaikkialla

Ikävää hän kutsui ulottuvuudeksi jota on hyvä tutkia rohkeasti.

Lapsi keksi kaikenlaista saadakseen kotipihan ruohoon oudon hohteen.

Inkat osasivat valmistaa vedestä kuparia ja muuttaa sen takaisin vedeksi.