20.3.2013

Moni luennoitsija oli ikään kuin pusertunut, ja selvitti vaivalloisesti jotakin ikävää asiaa, kunnes luennon päättyessä rentoutui ja asteli ryhdikkäästi pitkää käytävää, aina näkymättömiin. Katselin hänen peräänsä ja ajattelin, että hän saa voimansa salaisesta tiedosta, jonka hän ilmoittaa luultavasti jossain muualla, öiseen aikaan, valitulle seuralle.

Ei kommentteja: