Minulla ei ole tilaa tässä nummimökissä. Ikkunassa sateinen tie ja rovasti maha edellä joka päivä samaan kellonaikaan. Palvelustyttö tekee jollain tavalla tiettäväksi ettei löydä tärkeää rättiä. Lapset ovat käsittämättömiä, ainoa käsitettävä lapsi on minä itse.

Heittäisin palvelustyttöä esineellä jos se vain olisi arvoni mukaista, häpeällinen arvokkuus. Ikään kuin palvelustytttö olisi jonkinmoinen ylellisyys. Kurjuuden yläpuolella ei ole ylellisyyttä, vain tasa-arvo, jonka ihminen joka hyväksyy tai käy kirottuun taisteluun. Hyväksyn kaikenlaiset reiät seinissä, mutten kosteutta. Onko vettä välttämätöntä kantaa sisään? Käskisin koko kaikkiläträävän perheen ulos juomaan.

Perhanan hyinen skottisuo minun turmioni.