Kotini lähellä on seutuja joissa on asuttu iän kaiket ties missä montuissa ja kuoppiloissa. Tietä pystyy ajamaan joten kuten ja rotkot putoavat molemmin puolin. Alhaalla on lampia joiden syvyys on heti rannassa toistakymmentä metriä. Tytär pelkää mutta se ei johdu jyrkänteistä vaan siitä että seutu on kovin hullu. En ole tavannut moista muualla kuin Bruno Schulzin parantolareissulla. Ja minua nuo paikat vetävät tietenkin puoleensa.