Katkerana muistelen yhtäkin vuokralaitosta. Heillä oli ylijäämäpesukone, joka minun piti saada käyttööni alpakannahkaa vastaan. "Siinä oli reikiä", he sanoivat, "kelpasi kuitenkin", minä sanoin, "nahka takaisin", minä sanoin, "tai pesukone", minä sanoin, "rikoitte sopimuksen", he sanoivat, "mutta arvatkaa mitä minä kohta rikon", minä sanoin.

Astuin kadulle ja siinä hohtikin heti kutsuvana vuokralaitoksen toimiston ikkuna, jota aloin terhakkaasti läiskiä alpakannahalla, paremmalla kuin se jonka he anastivat. Itse asiassa - muistin - alpakka on mukahopeaa, ja minulla oli mukanani hopeakauha. Särjin ikkunan kauhalla. Myöhemmin kuulusteluissa sanoin, ettei ikkunaa voi särkeä alpakannahalla, ja kun minulta kysyttiin hopeakauhasta, tähdensin ettei se ole aitoa alpakkaa.

Tapahtumat uuvuttivat minut sen verran vakavasti, että yritin seuraavaa vuokrasuhdetta vasta kolmen vuoden päästä. Nykyinen vuokrasuhteeni on loistava ja olen valmis panostamaan siihen jatkossakin. Omat haasteensa siinäkin on, mutta niin on kaikissa suhteissa, eikä tässä iässä jaksa muuttaa koko ajan.