Kivitalon seinien paksuus oli laskettu siten, että se laski kesän helteen sisään vasta syyskuun lopulla, ja säilytti sen maaliskuun loppuun.

Tätä menoa olen pian lampuri, ja kanuri, ja sitten onkin aika kirjoittaa muistelmat. Eräässä pikkukaupungissa asuessani meitä oli pieni roskasakki, julistimme olevamme sen kaupungin vähä-älymystö. Julkaisumme oli nimeltään "Monistuskoneen demoni". Sitten alkoi sota ja meistä kuoriutui aika joukko, kenraalista rivimieheen ja diplomaatista karkuriin. Sota paljasti todelliset kykymme, mutta sen loputtua mikään ei enää sujunut, jälleenrakennusaikaan olimme hajamielisiä ja eristäytyneitä, erityisesti säikyimme toisiamme.

Siinähän otit itse omat askelesi, minusta taas tehtiin aikojen alussa tällainen, heitettiin tällaiseen kuppiin, joka toisaalta näyttäisi olevan Daavidin linko, mutta se tässä onkin vaikeinta, tuo joltakin näyttäminen, eikä kyse ole kuin visuaalisesta hahmotuskyvystä, mikä tämä kuppi on, munakuppi vai lingonkuppi, missä on vika kun pitää sydän ottaa mukaan vahvistamaan näköhavainto oikeaksi, väännä siitä nyt sitten vaikka sosialistinen purkki, mutta väännä hyväntahtoisesti, ei, en anellut suopeutta itselleni vaan silmiesi todistukselle.

Tämä on uuden elämäni ensimmäinen aamu, hän sanoi onnettomana

Toin sitten sienikorin tuohon, mutta mikä on tuo pärekori hyllyssä? Kynätelinekin on päreistä, eikä se edes ole kynäteline vaan ties mikä, ja minä onneton kun panin siihen kyniä. Sitten on vielä tuohikori ja kaikkinainen pääni sekoittava sisustusvimma jossa olohuoneista löytyy kärrynpyöriä ja maitotonkkia ja sontaluukku pöytälevynä, ylipäätään että löytyy olohuone jossa kukaan ei voi muuta olla kuin kiusaantunut. Kirjoita siihen kiusanhuone huusin kun vielä olin arkkitehtitoimistossa.

Enpä tiedä tuosta kissasta. Vaimoni ystävän äiti jossain Tulimaassa sanoi, että runoilijalla pitää olla kissa, mutta minun vain tekisi mieli heittää se ulos. En kai ole vielä kypsässä vaiheessa.

Bardi. Sataa vettä, sataisi välillä kuraa. Mutta kurassa on humusta, ja humusta tuottavat matoset, eikä taivaassa ole matoja, ei, vaan maassa, niin kuin maassa ovat ihmisetkin, joita sataa yhtä harvoin kuin kuraa; sateen ja kuran liittäminen tuolla tavoin toisiinsa on ihmiselle tyypillinen erehdys.
Lordi. Ei niinkään ihmiselle tyypillinen kuin sinulle tyypillinen.
Bardi. Enkö minä sitten ole ihminen?
Lordi. Olet, mutta sinuna en yleistäisi bardinaivojesi omituisuuksia yleisinhimillisiksi tyypillisyyksiksi.
Bardi. Sehän tarkoittaisi, että minä olisin poikkeusyksilö, enkä minä halua ajatella olevani poikkeusyksilö, se olisi syntiä (itkee).
Lordi. En voi valitettavasti lohduttaa sinua, koska en ymmärrä mistä tässä oikein on kysymys. Tarvitsisimme tähän filosofin, joka olisi erikoistunut päättelyyn.
Bardi. Siinä tapauksessa hänen pitäisi myös pystyä korjaamaan runoni.

Mitenkä maailma sitten alkaa? Kävelen ulos aitasta. Enhän minä ole eläessäni nukkunut ensimmäistäkään yötä missään aitassa. Onhan minulla aitta, täynnä rojua. Maailma alkaa sitten kun olen tyhjentänyt aitan ja tulen sieltä ulos toukokuussa, otan pari askelta ja lähden talon nurkalta purjehtimaan.

Rakennan lattiaa, siitä tulee maailmanlopun lattia, leikkaan nurmikon, maailmanlopun nurmikko, postilaatikon kansi on auki, maailmanlopun postilaatikko, kohtaus kartanossa, kolme miestä, ei ketään, tyyni järvi, maailmanloppu

Niinpä kun apokalyptinen avaruusalus seuraavan kerran valuu talon ylle, otan sen käteeni ja taittelen taskuun. Mitä muuta on kilvoittelu, ei mitään, ei ole mitään kilvoittelua, onni vaihtelee.

Karjakeittiö helteessä

Olipa kerran karjakeittiö, meillä, ja siellä oli arkkupakastin. Helle lämmitti karjakeittiötä, jolloin pakastimen täytyi ryhdistäytyä pitäkseen sisuksensa tietyissä pakkaslukemissa. Tunnetusti pakastin, sisäpuoltaan jäähdyttäessään, vapauttaa ympäristöönsä lämpöenergiaa – jotkut jopa käyttävät noita kurjia kotteroita sivutoimisina lämmityslaitteina. Näin ollen karjakeittiömme lämpeni entisestään, jolloin pakastimen täytyi ryhdistäytyä entisestään, jolloin karjakeittiö lämpeni entisestään jne. Tullessamme paikalle oli karjakeittiön lämpötila jo 140 astetta selssiusta.

Bardi ja Lordi

pyydä filosofia korjaamaan tämä runo bardi sanoi
eiväthän filosofit korjaa runoja lordi sanoi
eivät niin he ovat tulleet kilteiksi bardi sanoi
yhtä vähän he korjaavat luontoa lordi sanoi
kenestä sinä oikein puhut bardi kysyi
filosofeista lordi sanoi ja ymmärsi erehdyksensä
kenestä sinä oikein puhut kysyi lordi tokeennuttuaan
ammattikunnasta yhteiskunnassa bardi sanoi
et sinä ole mikään runoilija lordi sanoi
tarkoitatko etten saisi olla puheissani ensin epä- sitten tarkka bardi kysyi
sinä olet runoilija kunnes havahdut filosofiksi lordi sanoi
nyt me teemme todellisuudelle hallaa bardi sanoi
nyt sinä havahduit runoilijaksi lordi sanoi

Paimenhuilun huuleenkasvaminen johtui muista syistä.

Mutta vielä tulee se opiskelija, jonka puhuessa kuuluu sali ritisee ja jonka edessä professorit nostavat kätensä, jos eivät sitten synnytä häntä haaremihousuihinsa.

Sekavan luennon jälkeen opiskelijat hajaantuivat kukin tahoilleen ja jättivät toisensa rauhaan, kunnes loistokkaan selkeä luento palautti heidät yhteen, jonkinlaiseen kollektiiviseen kiusantilaan, kunnes sekava luento jälleen vapautti heidät ja niin edelleen, kunnes he hutaisivat gradunsa ja unohtivat sen niin kuin tenttikirjan tentin jälkeen.

Yritän päästä kahville, mutten löydä kuppia, ja sitä etsiskellessäni saan päähäni jonkin typeryyden ja kiiruhdan kirjoittamaan sen tänne, aivan kuin ihmiskuntaa ei olisi jo tarpeeksi loukattu.

Määräys: arkun on oltava kertopuuta ja se on täytettävä solumuovipalloilla ruumiin toimituksenaikaisten sopimattomien liikahdusten estämiseksi.

Toinen tuotti tylsyyttä, toinen vain kuljetti tylsyyttä paikasta toiseen, eivätkä he koskaan joutaneet kahville.

Suomi on todellakin tasa-arvoinen maa: vaikka yksi on narkomaani, toinen lossinkuljettaja ja kolmas toimitusjohtaja, ovat he kuitenkin ikään kuin yksi ja sama henkilö.

Mutta opettaja oli ankara ja lausui: voin opettaa sinua sitten kun elämä on kierittänyt sinua lanttupellossa edes perusasiat.

Lyhyt ja ytimekäs on suomeksi nysä. Sille ei ole vastinetta suomen kielessä. Vai loppuvatko ajatuksesi siihen paikkaan, eivätkö, no avaa sitten tuo vanerilaatikko. Raivostuttaa tuollainen, no, minkä minä repisin, nauttisin kannettavan tietokoneen ja kaikkien sen sisältämien valheiden murskaamisesta mutta kone on vaimoni, sitä paitsi on väärin minun rankaista itseäni tai vaimoani jos vika on sinun, syytetyn, joka kiiruhdat ottamaan syytetyn paikan, ja kukapa ei kiiruhtaisi kun kaikki täällä ovat täynnä itseään.

Lordi. Et ole tosissasi.
Bardi. Mutta sinä luulet olevasi tosissasi, ja mitäs siitä hyödyt.
Lordi. Ihmisten kunnioituksen hyödyn ja luotettavan ynnä hyväsydämisen maineen.
Bardi. Eikö sinua vaivaa jos maineesi ei perustu tosiasioihin.
Lordi. Perustuuhan se.
Bardi. Maineesi perustuu luulelmiin, minun taas laulelmiin. Vain yksi kirjain on siinä erona, hip-hei.
Lordi. Juttusi sekoittavat käsitykseni asioista, nyt sinun pitää laulaa totinen laulu.
Bardi. Saamasi pitää (seuraa hyvin konseptualistinen laulu)
Lordi. Ei se ollut totinen vaan ontologinen.
Bardi. Minä en osaa totista, osaan vain ontologisen. Opeta minulle totisuus, oi Lordi, niin sävellän kunniaksesi 99 totista laulua.

sama vaikka katsoisi penkin alle
ei häntä löydä mistään
aika on ajanut hänest ohi
perhekuva on hänestä tullu

sille joka moista keksii
ikävöidä, aukee canyon
kuparirinteinen, kaiultansa
vertaa vailla maan päällä

ja hänen tielleen kutovat
mummot matot niin pitkät
etteivät hänen kantapäänsä
koskaan satu sepeliin

tämän lisäksi on hän
saapa ääneksensä alton
joka kantaa laakson yli
ja vetää laulajan perässään

sillä hänestä on tullut pieni
ja äänestä niin suuri
että se hänet kulettaa
kauvas kaunakukkuloiden taa

Väki tervehtii laitureilta jalat vedessä, tai ei varsinaisesti tervehdi mutta minulle näkyviin tuleminen itsessään on jo tervehdys, vierelleni onkin jo ilmaantunut varjo, on siis ilta, aika monistua, yhteiskunta ei ollut kovin siunauksellinen, ihmiskunta jakaantuu liittolaisin ja biomassaan, esimerkiksi vieras on aina liittolainen, nainen ei pitänyt ihailijoista joten ilmoitin olevani venäläinen aasi ihaa-ilja, tie on rakennettu oletettavasti hiedasta, kuka viheltää intohimoisimmin ylittäessään pienen kukkulan, itsensä polkupyörällä ohittaja kuuluu oikea vastaus, itsensä voi ohittaa usealla polkupyörällä peräjälkeen, kukaan ei ottanut vakavasti murhajuttujani koska surmaväline oli aina liian lempeä ja runollinen, olen runoilija enkä mikään remonttipelle huusin, niinhän sinä väität sanoi torinväki, mutta kaikki me olemme remonttipellejä, se että väität olevasi runoilija todistaa sen aivan erityisesti, no voinhan minä olla remonttipelle teidän mieliksenne sanoin, silloin sain niskaani taatelipaakkuja, torilla tuoksui siis taateli, kuin kadonnut lempi se tuoksui juu

Olen asentanut nilkkoihin hernepussit, jotta kävely kuulostaisi enemmän muinaiselta vaellukselta.

Mutta silloin paikalle lehahti hikinen lintu ja minä sanoin: ida, idylchen, miksi minä vielä sinua sanoisin, idulaatio, mikä lintu tuo on, kauheaa etten tunnista lintuja, se on perinnöllistä, mutta jos se on perinnöllistä, se tarkoittaa että evoluutio viisaudessaan varasi linnuntunnistukseen tarkoitetun aivolohkoni johonkin muuhun käyttöön, ehkäpä lemmenlurituksiin?