Olin naureskellut muiden mukana älyn kukkukoille, naureskellut ja mölissyt, lopuksi kuitenkin poistunut pettyneenä yöelämästä, niin kuin aina, mutta niin kurjaa ei elämäni sentään vielä ollut, etteikö siihen olisi kuulunut virkistäviä yllätyksiä, aamulla tuli teelle Kolja-ystävä ja kertoi että Älyn kukkulat kyllä ovat olemassa, eräällä pienellä ketsuan lähisukukielellä, hän esitteli minulle karttaa, niinpä on, sanoin, tarkistimme vielä sanakirjasta, niinpä on, sanoin jälleen, mutta sitten kiistin: tuskinpa pelkän älyn, ei kai mikään kulttuuri ole niin älytön että erottaisi älyn länsimaisessa merkityksessä omaksi yksikökseen, kyllä vaan, sanoi Kolja-ystävä, se oli paikka jonne heimo karkotti vakaviin omaisuusrikoksiin ryhtyneitä.