Siihen aikaan oli tapanani nousta heinistä, joista alimmat olivat jo mustuneet, matkalla mullaksi, mutta koska en ollut samalla tavoin menossa mullaksi, oli minun noustava, ihmeen kevyesti, kuin olisi ottanut päältään ensin korsihatun, sitten kaislahameen, ja lopuksi karistellut vielä hapsut nilkoista. Tyhjyyden liekutuksia kuuntelin epäuskoisena, illasta kohina palasi ja vaeltelin taas harjuilla näennäisen pakananomaisesti.