Hän asteli rauniokivien välissä, tänne viettävää multaista soraa, ei vielä auringon kuivattamaa, kadonnut ystäväni, antiikin loiste päänsä ympärillä. Minä otan vastaan kulloisessakin asemassani, olosuhteista ja vaatetuksesta en piittaa, kunhan saan karistettua häiritsevät penteleet ympäriltä. Joudummekin hakeutumaan usein metsään tai kujaan. Metsät paranevat ja saavuttavat ominaisen kuhinansa, kaupungit täyttyvät sellaisiksi kuin pitää, aaseilla ja skoottereilla. Koska me olemme palanneet.