Hänen spartalainen moraalinsa pohjautui nelisuuntaiseen paljastumisen pelkoon, jossa yhden suunnan paljastuminen olisi johtanut kaiken paljastumiseen toisella suunnalla ja niin edelleen. Rakenne muistutti nelinapaista kauhun tasapainoon perustuvaa maailmanjärjestystä, ja hän olikin äärimmäisen herkkä äänensävyille vaikka muuten kolhikin polvillaan kanssaihmisiä ahtaissa kahviloissa.