Majapaikka oli pienen saunan takana. Siinä oli aiemmin toiminut forintinlaskentakeskus, mistä todistivat forinttikapat: viikon palkka oli ollut kuusisataa grammaa satunnaisia kolikoita. Rakennus oli tehty joen mutkaan sillä tavoin, että perustukset vaappuivat jo puoliksi tyhjän päällä. Jätimme painavat esineet yöksi ulos, pehmeälle mättäälle, joka sortuisi jos varkaat yrittäisivät päästä käsiksi tavaroihin. Tämä ja monet muut näennäiset käytännön pilat täyttivät, näin olimme laskeneet, 12-14% päivittäisestä huvituksentarpeestamme; loput 86-88% jäivät jumalallisen armon varaan. Esimerkiksi talonpojan kompastuminen tiellä ei meitä naurattanut, mutta jos hänen peräkärrynsä akseli tuhoutui ja tie tukkeutui, katsoimme aiheutuneen ruuhkan soveltuvan huvitukseksemme. Daniel möi papukaijoja ja ne kävivät hermoille.