Olen syntynyt vuonna 1911 ison talon pentuna, neljänä vuodenaikana joista ei ollut epäselvyyttä, ne olivat kaikki kuivia, paitsi kun satoi, satoi kerralla, minun ei koskaan tarvinnut tehdä työtä, kävelin, leikin tai makoilin päivänpuoleisella kuistilla tai lähdin ulos ja etsin törmän jolla istuin, kävelin tai leikin, kävelin myös rinnettä alas metsään jossa kävelin tai leikin, leikin hyvin pitkäikäiseksi ja kävelin niin että koko kylä sanoi: siellä kävelee, minut yritettiin panna kouluun mutta siellä oli hankalaa, sain kirjat kotiin ja kävin kouluni siellä, kirjoista oli muutakin hyötyä, saatoin kävellä ja leikkiä yhä enemmän sijoillani pysyen, ja iän karttuessa, kun ruumis ei enää tuntunut yhtä kepeältä ja juoksuun valmiilta, olin jo mestarimainen sijoillaankävelijä ja -leikkijä, kävelin toki niin kuin ennenkin, mutta kävellessäni olin tietyssä mielessä sijoillani, käveleminen helpotti ajattelua, kävelin syömättä ja juomatta, naapurikylän reunalle asti, siellä näin vieraita lapsia kuraisessa haassa kiusaamassa pientä sikaa ja käännyin takaisin.