Huoneen läpi kulki metsäläisiä havuja harteillaan. Luokkaero on itse asiassa aikaero, hän sanoi ja osoitti ulos: tulevaisuudessa olemme kaikki yhtä vauraita kuin tuo tuolla.

Katsoin tielle. Kuului matala ja vaimea pasuunoiden harmonia. Tiellä narahteli lavetti, kyydissään valtavan lihava mies. Palvelija piti hänen edessään avointa kirjakääröä.

Mutta miksei hänelle lueta ääneen, kysyin. Kuinka alempiarvoinen, hän vastasi, toisin sanoen ääni menneisyydestä kykenisi elävöittämään tekstin tarkoituksenmukaisella tavalla?

Olisin kysynyt lisää, mutta hänen katseensa lasittui ja hän alkoi lässyttää kissanpennulle.