Olen tämmöinen vanha evernsti, asuni on pehmennyt ja huopunut, minkä puolesta olen enemmän tonttu kuin sotilas, enkä käske ihmisiä, vaan historian tapahtumia, siten että otan lukeakseni historiaa, käsken tapahtumien edetä johonkin suuntaan, sitten luen lisää ja tutkin onko käskyjäni noudatettu, ja tältä pohjalta arvotan tapahtumia, jokin taistelu esimerkiksi oli mielestäni surkea tai erinomainen (utmärkt), koska käsitykseni historiankirjoituksesta on että kirjoittajilla on taipumus sepitellä kaikenlaisia kunkin aikakauden vaatimia yllätyksiä ja odottamattomia käänteitä, eikä järkeä ja johdonmukaisuutta ole mikään aika tähän mennessä halunnut vaatia.