Kuin lapset itse keksimällään esteradalla, kulkivat sissit mutkaista polkua teltalta vahdinvaihtoon. Kun yksi tuli pois, läksi tilalle toinen, ja liikenne polulla oli katkeamaton.

Miksi vahtia pitää vaihtaa koko ajan, kysyin alikersantilta, mutta hän ei tiennyt. Kokelas katsoi metsien yli horisonttiin mutta myönsi, ettei tiennyt. Yliluutnantti oli perillä asioista ja jakeli käskyjä samaan aikaan hämmästyttävän moneen suuntaan , kuin hänellä olisi ollut useat aivot ja pää täynnä silmiä, mutta hänkään ei tiennyt. Anoin pääsyä kapteenin puheille.

Se on taidonnäytteemme, vastasi herra kapteeni. Ja kun katsoin taas vahtipolulle, jossa pienikokoinen sissi juuri konttasi valtavan siirtolohkareen yli, en kyennyt hillitsemään innostustani: Herra kapteeni, te olette nero! Ja oikeassa paikassa, lisäsin mielessäni: missään muualla hänen poikkeukselliset lahjansa eivät olisi päässeet niin kukoistamaan.