Oli mutisevien kansalaisten aika, ja kivahtavien, heitä oli aina yksi viittäsataa mutisijaa kohti, torilla mutistiin juuri, ”pomkkansta” ja ”pvunosta” ja muista ”juurekssthh”, kun kulman takaa astui kivahtaja heti kivahtaen, ja koko tori vaikeni, kivahtaja kulki torin poikki, poimi kojusta mansikan suuhunsa ja katosi vastakkaisen kulman taa, mutina alkoi taas vaimeana, siitä oli mahdotonta saada selvää, asiakas osoitti munkkia ”ymm-moo”, myyjä vastasi hiljaa ”nau”, arka viittilöinti joudutti kaupankäyntiä, kivahtaja palasi ja teki ilmaan karateiskun, se iskeytyi kirkkaana välähdyksenä vaisumman liikehdinnän keskelle, kaikenlainen viittilöinti lakkasi, kaupankäynti kävi hyvin takkuiseksi.