Rouskutan salaattia, tuoreen lumen ja kuivien lehtien seosta. Kenpä tuolla lepikossa hangella huiskii? Onko se kuolema? Ei ole se. Jos se on vaari? Vaarikaan ei. Mielipuoliko onkin? Ei ole vainkaan. Puna-armeija! Suinkaan ei.

Tämän tietoisuuden laji on soutu

Kaappikellovarkaan sydän hakkasi. Poliisi lysähti niin turhautuneesti ettei puku pysynyt perässä. Hän tutki torilla pientä romumetallikuutiota, käsittämättömän kolarin seurausta.

Ryntäävät tuulispäänä mäelle ja laskeutuvat vaivalloisesti portaat alas

Emergenssihiililuukku

Vesisänky vaihdettiin sorapatjaan ja siitäkös pappa nukahti

Kuinka monta kiloa pastaa on syötävä tuottaakseen tuollaisen ajatuksen?

On kevät ja narodnikit käyvät jatulintarhaan
epäilemättä lainkaan, epäilemättä lainkaan

ja tervehtivät Artemista
mutta Artemispa ei tervehdi heitä

Miksi olin laiska. Miksi en jalostanut koiriani paremmin. Miksi he nyt puuskuttavat mäessä. Miksi kolhivat polvensa tuoleihin ja vinku sammaltaa. Miksi hiehoni

Istun torin kiveyksellä. Vaaleansininen poliisi konttaa luokseni: onko kaikki hyvin. Kiitos, siitä onkin jo aikaa.

Mineraalirikas vesisuoni pisti minua kantapäähän ja mieli kirkastui

Ah, paperia! Vaikkakin pakkasta, sentään paperia. Ja sitä vasten: auringon nokirannuiksi polttamat lepänrangat. Runsaasti turkitetut pikkukaupunkilaiset liukuvat talven uniseen viattomuuteen. Ajokoira laukkaa tyhjää pääkatua kaviot kilkaten. Kujissa käy lakkaamaton puheensorina, tuntematonta herraskieltä.

Minäkin puhuin salaa venäläisten kanssa. He nousivat nuotiolta kuin teltat ja astuivat potkukelkkoihin. Tuuli vei heidät jään yli Kantalahteen, joka on kaikkien lahtien äiti. Kuljetan taskussani pajukkoa, lumisadepallon korviketta, joka ravistettaessa soi ja kimaltaa. Jokainen pajukko kätkee Moskovan.