"Hän sanoi kivasti", hän sanoi ja lopetti, tuijotti pöytää liikuttuneena, tuota tuota ajattelin, kuin olisin sanonut tuota tuota, aloin ajatella kuin keskustelija, hän yritti levittää liikuttuneisuuttaan, suustani valui sisällistä kokemusmaailmaa, hämärän havumetsän kuvaus, pöytä kiilsi, hänen liikutuksensa heijastui siitä räikeänä säteenä, ajatukseni olivat idioottimaisia mutta puheeni oli kaikin puolin paino- ja julkaisukelpoista.