Annettakon vävylle auto lainaksi. Menköön hän valloittamaan kaupunkia. Käykööt häntä vastaan moninaiset, näyteikkunain korkeus ja kulkueiden loputtomuus. Parkkeeratkoon hän hiukset hulmuten. Ovea lukitessaan heittäköön hän silmäyksen keväiseen puistoon ja nähköön siellä patsaan. Kioskista grilliruokaa ostakoon hän ja vauhdissa syököön koska on koko ajan menossa. Astukoon autioituneen torin poikki aavistamatta sen olevan räjäytystyömaa, ja ihmetelköön kulman takana kuinka hänen jäljissään jyrinä seuraa. Olkoot tuulet hänelle suosiolliset ja rakennusten myötäiset. Löytäköön etsimänsä lukuisista liikkeistä. Palvelkoot häntä myyjät pienten erikoisliikkeiden, jotka vielä korottavat tavaran arvoonsa. Kenen olkoon tuo vävy. Suuret kuulat vierikööt kaupungin halki kuin tuulen ajamina. Vävy kahlatkoon syksyn lehtiä keväässä, menneen syksyn, ei tulevan, mikä on vertauskuvallista. Kasvakoot jalkansa pituutta mutta selkä säilyköön nykyisellään. Olkoon kammottava sfääreissä tyhjyyden ja täyteyden kamppailu, että saisi hänen kaupunkivaelluksensa määrätynlaisen nosteen. Ja hänen vaistonsa niiden rajalla, kauhun ja hurmion, selin kauhuun: siksi kävelee hän etu- eikä takaperin. Tietäköön, että on siinä kuin putoavalla parvekkeella.