Nyt minä siis, vastuuta tuntien, khrm, niin paljon vastuuta sain että ostin uuden kirjoituspöydän, ja uuden ryhdin, istun pöydässä kysymysmerkin muotoisena, vastuunotto on eräänlaista virtaan heittäytymistä, kun on siihen saakka nautiskellen viivytellyt rannan hämärissä pensaissa, ah! ja veljet ja sisaret kannattelevat tuoretta vastuunottajaa, selvästi paikka on ollut tyhjä, ketään ei ole sysätty syrjään, eikä hän siten ole mikään opportunisti, sen todistaa hänen avuttomuutensakin, surkea änkytys, ja kannattelijoiden kannustushuudot ja silitelmät, kukaan ei vinoile, uimakoulun henki on terve ja rehti, silti se jaksaa kammottaa, uskoin ihmiskunnan tekniseen ja henkiseen kehitykseen, että robotit hoitaisivat sosiaalisen puolen, päihtymisen, bilettämisen ja kerhostelun, en sinänsä vastusta taantumista, se tarjoaa oivallisen tilaisuuden palata tilaan jossa todellisuus vasta rakentuu, jossa kuvan voi käsittää miten tahansa, kun oikeinkäsittämisen tapoja ei ole vielä opetettu, mutta tässä räpiköinnissä ei ole kyse siitä, lienevätkö nämä jonkinlaiset laupiaat fuksiaiset, kohde voi käyttäytyä holtittomasti jos rituaali vain saadaan vietyä loppuun, eikä yhtään - snif - ystävää, pelkkiä kannustavia naamoja, kuin juoksukilpailun loppusuoralla, huomaan että voin keskeyttää suoritukseni, kukaan ei reagoi mitenkään, heilutan kättäni entisen ystäväni, nykyisen viranhoitajan kasvojen edessä, pupillit eivät reagoi, kas kummaa, vastuuseen näyttäisi liittyvän odottamatonta liikkumatilaa, ovatko nämä siis ne paljon puhutut kulissit, opportunistien ja salamurhaajien käytävät ja oikotiet, hmm, löytyisiköhän täältä jotain runollista.