Paetessani muuatta sotaa tapasin luutnantin, joka oli onnistunut nimittämään itsensä oman itsensä sotilaspalvelijaksi ja asettumaan pikku mökkiin kauas taisteluista. Toisin kuin luulisi, hän oli hyvinkin velvollisuudentuntoinen: hän vuoroin käski, vuoroin palveli itseään, hyvässä järjestyksessä, eivätkä hänen kirjoittamansa runot olleet lainkaan huonoja.