Vaati kärsivällisyyttä kuunnella mitä hänellä oli sanottavanaan. Kuin hän olisi toistanut samaa pitkää virkettä, vaikka niin ei missään nimessä ollut: selvästi aisti että ajatus syveni kuin pyörre, mutta se ei tähdännyt ytimeen johon kaikki tyhjenisi. Mietin oliko minulla edes edellytyksiä ymmärtää, mistä mahdollisuudesta harmistuneena pystyin taas keskittymään paremmin. Erikoista oli, ettei viereinen nuotio osoittanut hiipumisen merkkejä vaikkei kukaan käynyt lähelläkään.