Paluu marjatieltä: tukka kuivuu niin kuin metsä harvenee. Laaksoon on ahdettu jo liikaa valoa, mutta mielen virkistykseksi sinne on noussut kolmenkymmenen tuhannen asukkaan lähiö. Metropolin ns. suomalainen kaupunginosa, ei ristin sielua, kaupan kauppaa. Taksi kiipeää katajaista rinnettä ilmeisesti minua hakemaan. -Olet erehtynyt henkilöstä, sanon iloisesti, -minua ei tunne kukaan. -Sinäkin olet erehtynyt, taksikuski hihittää. Näin erinomaisesti olemme nyt tutustuneet. Eihän tämä mikään ihmiskunnan perustuskokous vielä ole, mutta virkistävä esiinkaivautuminen. Kiidämme lähiöiden halki keskustaa kohti, mutta jos keskustaa ei löydy, voi meitä!