Hänellä on takkailtaa viettävän kaupunginosan sielunelämä, ja minä olen sen ohikulkija, jota tervehdin käsi pystyssä kuin lapio, jonka kalpeaa hahmoa hän säikähtää kuin aavetta yössä kunnes tunnistaa itsensä ja hautaa hänet rikkarinteeseen unikonsiementen joukkoon, niin toimelias hän on, aina maata parantamassa, milloin ei ole takkaillan pleksiporttia paukuttamassa.