25.9.2018
Kun menneisyyden haamut näyttivät järjestäytyvän kaoottiseen hyökkäykseensä, katsoin lepikkoa, hakkelusta siellä, tuttua kaupunginosaa joka näytti nousseen metsän mättäistä, takimmaisten talojen jäkäläisiä varjonpuoleisia seiniä, ojaan työnnettyä rojua ja polkuja varvikossa. Muori tamppasi mattoa, mietin mistä hän oli saanut niin vahvat kädet, sähköauto kaarsi pihaan ääneti kuin sen moottorin paikalla olisi ollut nukkuva kissa. Menneisyyden haamut mellastivat loitompana korkeassa kaupunginosassa, jonka jokainen kuja ja huoneen nurkka oli tarkoin valaistu. Kaupunginosien välissä heinäisellä aukiolla nuori mänty rapsahti ja pudotti neulasensa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti