Olisiko meistä taiteen ymmärtäjiksi, mietimme kaupungin laidalla rapaisella tiellä. Oli mietteliäs hetki, harvinaisen mietteliäs: yksi raapi päätään kuin Jumalan sormi läheistä kalliota. Järjestäydyimme osastoksi ja marssimme katsomaan taiteen. Matkalla muodostelma hajosi, muutenkin meni puhumiseksi ja huitomiseksi. Vain osaston johtaja otti vakavasti tehtävänsä ja pukeutumisensa, ja perillä langetti tuomionsa. Tuomiovalmis hän ol. Miten hän oli joutunut epäilijäin sakkiin? Hänen päähänsä ei mennyt mikään oppi, mutta hänellä oli taittovirhe jonka ansiosta tuomiot paljastivat maailmankaikkeudesta merkillisiä puolia.