Latoko se siinä, vanha kuoma, hän sanoi ja taputti latoa lapaluiden väliin. Ladosta vingahti valkoinen koiranpentu puremaan alista heinää. Jo siellä huvila odotti huvilaväkineen. Vene oli rannassa kumollaan, hän kallisti sitä sen verran että mahtui kierähtämään alle. Parempi olla puuttumatta huvilaväen elämään. Mikäs minä olin koulutukseltani, hän sanoi itsekseen veneen alla ja hihitti. Koira kaivoi tunnelia päästäkseen seuraan. Kun kuono ilmestyi näkyviin, hän työnsi sen ”hellästi” pois. Koira hyvä, minun täytyy ajatella, hän kuiskasi tunneliin. Nyt koira alkoi vinkua. Löisikö isäntä kohta leveän kämmenensä veneen pohjaan säikäyttäen hänet pahanpäiväisesti?