12.6.2019

Enkö sentään ollut veijarina liikkeellä? Enkö ollut, sikälikin että varjo humahti hattuun? On heinäsuovia, jotka kuivuvat sisäisesti, säästä piittaamatta, kuin seuraavaan etappiin keskittyvä kulkuri. Niin pahasti kuin horisonttia painetaankin hallitsemattomien olosuhteiden toimesta, kärsivällinen mieli erottelee kerrostumista etäisyyden ja vikkelät sormet nappaavat vihkon paksujen kirjojen puristuksista. Kodat paukkuvat ja siemeniä rapisee niittyyn. Kävelee tienoon poikki liepeet laahaten kuin soiden ennallistamisohjelma.

Ei kommentteja: