Himmeitä katuja, harmaita rakennuksia, tihkusade. Tämä ei ole mikään New York, en kai muuten täällä olisikaan. Toisaalta tämä voi aivan hyvin olla Brooklynin laihat vuodet. Sijaintiani ei voi varmistaa: olen likinäköinen, katujen nimiä ei erota. Vastaantulijat eivät puhu mitään. Valuutta on yhtä tuttu tai vieras kuin dollari. Katu on kuiva, tihkusade oli vain valon sirontaa. On nähty valtavasti vaivaa, rapattu korkeat talot, sitten jätetty ne maalaamatta. Tällainen oli matkani Puolaan tai New Yorkiin.