No mitä pidit vanhemmistani, hän kysyi. En tiedä, he hymyilivät, vastasi olkoon nyt vaikka Perkins. Tyhmä kysymys, sanoi ensimmäinen häpeissään, aina minä puhun ennen kuin ajattelen. Mutta niin minä olen elänyt terveenä tähän päivään asti hän lisäsi ja lumoutui ajatustensa keinahtelusta kuoppaisella tiellä; nehän ovat vain ajatuksia hän sanoi, mitä ne minuun edes kuuluvat. Mitä sinä nyt, kysyi Perkins huolestuneena.