Kallio kimalsi: valuva vesi onnistui peittämään sen kauttaaltaan. Aukion takana seisoi valtava poika pajuja päässään. Aukion yllä taas leijui keskikokoinen maantie penkkoineen. Ihminen ei voi ymmärtää kuinka paljon maantie painaa ennen kuin näkee sen leijuvan. Tämä tieyksilö ei halunnut kastella jalkojaan: kallioilta lähestyi tulva. Huokaisin ja astuin tielle, ja hyvähän siinä oli kävellä, huoli oli ollut turha, eikä se edes ollut varsinainen huoli, vain haluttomuutta lähteä liikkeelle. Huomasin että jalkani pitivät outoa kolinaa.