Kuinka virkistävää olikaan pyöräillä, vaikka minulta meni kaltevuuksien taju. Vieressä hölkkäsi-pyöräili vanha tuttu A, josta vielä jokin aika sitten olin ajatellut "tyttö". Hänellä on virkeyttä, säännölliset elämäntavat ja kirkas järjenjuoksu. Minulla ei ole niistä mitään, mutta on suunnaton onni. Oli ilo saada hänet mukaan myös verrokkiryhmäksi. Sitkeydelläni pysyn monenlaisten vauhdissa eikä irvistystä huomaa kukaan. (Hänellä oli kilpanumero selässä.) Tien varressa oli lato, toinen pää rantakivillä, siis venevaja. Käväisimme siellä kuin teinit, jotka ovat uteliaita ja kurkistavat joka paikkaan mutteivät kiivauttaan löydä mitään. Syvyydet vaanivat kaikkialla ja avaruus tekee yksinäiseksi. Heinä vain huojuu kunnes jokin säpsähtää.