Pakko myöntää että alun perin olin jousiampuja ja pidin nimenomaan kaaresta: miten nuoli nousee ja putoaa. Yhtenä syysiltana vilkaisin ikkunasta ulos ja näin kaistaleen iltataivasta, ja minut valtasi hillitön halu ampua nuolilla tuota kaistaletta. Mutta kaikki nuolet putosivat kaistaleen alle ja se oli sietämätöntä: minut valtasi kauhu. Hankin semmoisen kiväärin että en näe luodin putoamista. En minä sillä iltataivasta ammu. No joo petkutan itseäni tietenkin mutta kysypä ihmisiltä heidän motiiveistaan, eivät he koskaan puhu niin totta kuin minä tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti