Pohjimmiltaan hän on byrokraatti ja kuljettelee takamustaan byrokraattisilla asioilla. Illalla hän menee nukkumaan mutta ei saa unta. Järjestelee, järjestelee - unen rajalla ilmiöt alkavat loksahdella ja on pakko hihittää. Hän nousee ja käy järjestelemässä maustehyllyn. Olohuoneessa vääntelehtii kirottu kollega tukka takussa. Kiusallista! Olisi hyvä saada pian unta.

Aamuyöllä hän vastaanottaa stipendin vaaleansinisessä kauluspaidassa. Jousikvartetti valmistautuu soittamaan mutta vain sello saa luvan. Miellyttävän epäylimääräistä. Lehmuksissa kiipeilee taantuneita naishirviöitä, kuin sadepilviä keväisen kadun yllä. Mutta autot ajavat hitaasti taajamassa ja sääennuste on lempeä; enimmäkseen kaikki siis on hyvin, hymisevän hyvin, kuin sopivan kaukainen hymni.