Huone oli pölyinen. "Mikä tuo on", hän ihmetteli vaasia ja muisti. Hän yritti tuntea kohtalokkuutta esineiden äärellä. "Minun elmäntarinani", hän osoitti hyllyä ja hihitti. "Näillä ei ole markkina-arvoa", sanoi seuralainen, ja lisäsi: "ei pidä romahtaa joka koloon". Mutta päähenkilö oli vastahankainen mille tahansa esitykselle ja suoritti akrobaattisen romahdusten sarjan. Sisäelimet olivat kimmoisat. Ikkuna oli nokinen, seuralainen otti sen pestäkseen. Päähenkilö istui kirjakasalla maalauksellisesti huoneen siinä kirkastuessa. Aurinko hoiti pasuunan virkaa.