Ajelen kalkkunavaunuilla lierihatussa heinäsirkukseen, sielu kainalossa, kaupungin tyttäret huutavat halo!, huonekaluliikkeiden jälkeen alkaa Meksiko

Iljanteella tapasin Kolja-ystävän. Hei hei Kolja, huutelin. En minä ole Kolja, hän sanoi äkäisesti, minä olen sheriffi. Anteeksi, sanoin tyynnyttelevästi, olen unohtanut sen. Et ole unohtanut, hän sanoi vielä äkäisemmin, minusta tuli sheriffi vasta äsken.

Hän istui kivellä ja puri heinää, mitä nyt välillä kalasteli. Monet mahdollisuudet hän oli jo valintojen kautta rajannut elämästään pois, mutta vielä lukuisammat olivat vielä edessä. Olisin käynyt hihkumaan hänelle tätä asiaa, mutta tuli melatoniininvärinen Datsun ja vei hänet kaupunkiin. Ehkä se oli viimeinen kerta kun hänet näin. Mutta todennäköisemmin tapaisin hänet aamulla Teboililla.

Läksin siitä kotia kohti. Minullako muka koti? On kuin onkin: kellarista laajennettu kasvihuone-rinnetarha. Kellarin rinteenpuoleiseen seinään puhkaisin isot ikkunat, niiden eteen rakensin kasvihuoneen jossa nautiskelen mandariineja helmikuussa.

Kesken jynssäyksen juoksin ulos kirkkaaseen aamuun. Oli langennut juhannus. Eihän silloin, muistin, voi olla aamua, kun ei ole yötäkään. Siispä palasin takaisin jynssäämään, tomua, saastaa ja ryönää.

Katkerana muistelen yhtäkin vuokralaitosta. Heillä oli ylijäämäpesukone, joka minun piti saada käyttööni alpakannahkaa vastaan. "Siinä oli reikiä", he sanoivat, "kelpasi kuitenkin", minä sanoin, "nahka takaisin", minä sanoin, "tai pesukone", minä sanoin, "rikoitte sopimuksen", he sanoivat, "mutta arvatkaa mitä minä kohta rikon", minä sanoin.

Astuin kadulle ja siinä hohtikin heti kutsuvana vuokralaitoksen toimiston ikkuna, jota aloin terhakkaasti läiskiä alpakannahalla, paremmalla kuin se jonka he anastivat. Itse asiassa - muistin - alpakka on mukahopeaa, ja minulla oli mukanani hopeakauha. Särjin ikkunan kauhalla. Myöhemmin kuulusteluissa sanoin, ettei ikkunaa voi särkeä alpakannahalla, ja kun minulta kysyttiin hopeakauhasta, tähdensin ettei se ole aitoa alpakkaa.

Tapahtumat uuvuttivat minut sen verran vakavasti, että yritin seuraavaa vuokrasuhdetta vasta kolmen vuoden päästä. Nykyinen vuokrasuhteeni on loistava ja olen valmis panostamaan siihen jatkossakin. Omat haasteensa siinäkin on, mutta niin on kaikissa suhteissa, eikä tässä iässä jaksa muuttaa koko ajan.

Parempi yksi kaikkivoipa työkalu kuin kymmenen rajallista. Työkalut järjestetään kaikkivoipuusperiaatteen mukaan. Järjestely on aiheuttanut selkkauksia tiedekuntien ja koulujen välille, onhan yhden linssi toisen taltta ja niin edelleen. Frankensteinin paradoksin mukaan pallo ylittää kiistat jäämällä kaikissa katsannoissa viimeiseksi.

Taivaallinen ravistaja koivulehdossa kulkijan yllä