Olin tuollaisella kyöpelinvuorella, nuoriso ammuskeli raketteja humalassa, olin ehkä yhdentoista, kadotin kaverini, hyppelin mäkeä ylös alas kuten muutkin kokoiseni, raketit paukahtelivat ympärillä, ajattelin että näin täällä kuuluu toimia, yön mittaan lumi tummui ja roskaantui, kiipeäminen ja loikkiminen jalostuivat, muodostui polkuja ja jäisiä kenkämäkiä, minua ei väsyttänyt, ketään ei väsyttänyt, ilotulitteet polttivat reikiä toppahousuihin, jossain välissä näin innosta kiihkeän kaverini juoksevan lepikosta mutta en välittänyt, hän oli samanlainen kuin kaikki muutkin, minä heiluin mukana, hihkuin ja syöksyilin, paitsi että olin alakuloinen, alakulonsa kätkevä räpistelevä harakka kaikkialta tallotussa nokisessa lumessa keinovalossa, keskellä räkättäviä poikia typerissä talvivaatteissaan, en muista miten aamu tuli ja miten kotiin selvittiin, tuntuu kuin aamu ei olisi vieläkään tullut.