Lapset ajautuvat hihittävänä pyörteenä huoneesta toiseen. Älkää kuvitelko heitä erillisiksi kappaleiksi. Voin kertoa, että tuossa erillisharhassa vielä ollessani menetin lastentarhanopettajan virkani ja alkoi tämä työttömyys. Kun nyt kuljen päiväkodin ohi, ihastelen kihertävää massaa, mutten pysähdy. Teki mieleni kirjoittaa ”kuhertavaa”, mikä olisi totuudenmukaista sekin, he (se) usein kuhertelevat olemisensa kanssa. Teitä arvatenkin kiinnostavat minun asiani yli kaiken? Hyvä on, minulla on vielä hetki aikaa. Tämä puistotie on päällystetty smaragdimurskalla luulisin, ja se hylkii minua, olenhan matkalla oikeuteen. Kello viisi alkaa juttuni, lukijanpilkkaoikeudenkäynti. En aio puolustautua, mutta aion huudella lautamiehille: lautapojat, tuokaa kuivaa lautaa, pannaan sanat palamaan.