21.7.2018

Olosuhteista huolimatta vierailen yhä usein Neuvostoliitossa. Ymmärrät että en voi ottaa sinua mukaan, enkä tuoda sieltä mitään, edes kiertoilmaisuja. Kai sinullakin vastaavia taipumuksia on, ja tiedät miten yksinäistä niiden kanssa on elää. Täällä vain on niin epähienoa, siihen saa usein havahtua, kun ajattelu käy niin monimutkaiseksi että aivot menevät tukkoon ja varoittamatta kysytään jotakin tavanomaista, ja kohteliaan vastauksen asemesta silmistä paistaa, näin uskon, puhdas kauhu.

Ei kommentteja: