Pieni kappeli polun mutkassa, keskellä polkua, kuin niin sanottu kultainen muisto. Ehkä kosteus on lopulta alakulon perimmäinen syy. Vadelmat helottavat koskemattomissa pensaissa, kaupunginosan nurkka on työntynyt kiilana juurakon keskeen. Sain todistaa torilla festivaalin joka kesti hyvä jos viisitoista sekuntia, sirkustelttojen pystytykset, kaupunginisän tervehdys ja kaikki. Tuttava pysähtyy ja alkaa jutella kuin itse terveys. Miten puhuu terveys ja millaisia ovat sen puheet? Sanoisin että terveys on ohimenevää. Mutta kun helle lopulta valuu kirjaston alimpiin kerroksiin, jätän rakennuksen ja menen tutkimaan kaupunkia, ja kaikki näkemäni herättää innostusta ja hyväksyntää. Meistä tulee terveitä ja erinomaisia, kuin limonadi. Kuplimme ympäriinsä illan hehkussa, karkaamme kuin lapsi puistoon, jättimäisten puiden alle nouseviin kirjaviin kyliin.