Selvä maantie ja selvä risteys, mutta opas osoitti pientä suota ja vakuutti reitin menevän tästä. Ja kun rämmimme pikkukengissä sammalaavaa, alkoi todellakin tuntua että tiet olivat petosta, kuin teippiä tai merkkinauhaa, joita seuraamalla päätyisi itsensä suurpaperitiikerin luo ja pystyisi päästämään siitä ilmat. Kuinka harhainen oli tämä tieto? Ehkä sen suhde materiaan oli vapaamielinen, kuten oli myös oppaan hapenottokyky; hän ei lainkaan hengästynyt mutta poskipäihin ilmestyivät punaiset täplät.