Silta kuuluu kaupungin lahoimpiin. Puiden alimmat oksat nousevat vedestä eikä kanavan rantoja erota. On pimeäkin sitä paitsi, erottaako yhtään mitään. Viraton katse kääntyy sisäänpäin ja puhuttelee kohteliaasti muita aisteja. Voi sitä juorujen määrää jonka ne taas vaikenevat.