Taiteen alkuperä mielessään hän laskeutui keväällä kaivoon, oli aika puhdistaa sen pohja lietteestä, mukana oli palava kynttilä, se kertoi oliko kaivon pohjalla tarpeeksi happea hänen hengissäpitämisekseen, hän harjasi limaiset seinät ja huuhteli vedellä, lapioi pohjalta lietteen ja pesi pohjankin, mutta varoi visusti katsomasta mistä vesi tihkui kaivoon, hän jättäisi sen viimeiseksi, ikään kuin palkinnoksi tehdystä työstä, rakensi jopa varjon kynttilän ja todennäköisen tihkumiskohdan väliin, no nyt työ oli tehty, palkinto odotti, eikä happikaan ollut lopussa, kynttilä paloi kirkkaammin kuin koskaan (huom. yliluonnollisen kirkkaasti), mutta jotenkin hän onnistui vakuuttelemaan itselleen että happi oli ehkä sittenkin lopussa tai oli jokin muu mieltä painava syy kiirehtiä kaivosta suoraan väkivaltaiseen päivänvaloon.